Se päivä, jolloin Sunshine Coast muuttui oranssiksi

Se ei ole ollut minun kuoleman ennen -listallani, mutta kun sain yllättävän puhelinsoiton, jossa minut kutsuttiin näkemään, kuinka Dalai Lama esiintyi paikassa, hyppäsin tilaisuuteen.

Minun on myönnettävä, että minulla oli jonkin verran epäilyksiä ja enemmän kuin yksi ripaus kyynisyyttä joidenkin näiden liiallisesti mainostettujen, voimakkaasti sponsoroitujen vierailujen vuoksi uskonnollisilta ja hengellisiltä johtajilta, mutta buddhalaisuus, joka on yksi uskomusjärjestelmistä, joihin kallistun, päätti, että oli aika tarttua tilaisuuteen.

Ja niin tein.

Ensinnäkin paikka täytti kriteerit. Ei mitään suurta jalkapallostadionia, jossa Hänen Holinessinsa voisi huutaa hengellistä ohjetta kaikille megafonien kautta. Ei, tämä oli paljon rauhallisemmassa Chenrezig-instituutissa. Chenrezig sijaitsee kauniissa sisämaassa Sunshine Coastilla unohdetussa kaupungissa nimeltä Eudlo. Chenrezig on buddhalaisen opiskelun, vetäytymisen, meditaation ja käytännön keskus. Perustettu vuonna 1974, se on nyt kotina suurelle Sangha-yhteisölle (nunna ja munkkeja), opiskelijoille, asukkaille ja vapaaehtoisille. Se tarjoaa paitsi opiskelua myös majoitusta yhteisön sisällä ja ympärillä tai mahdollisuuden piipahtaa ja nauttia rauhallisesta ympäristöstä. 

Dalai Lama oli instituutissa osana hänen Australian vierailuaan siunaamaan 8 stupaa (nämä ovat muistomerkkejä, jotka kuvaavat Buddhan 8 suurta tekoa) Enlightenment-puistossa Chenrezigissä ja puhumaan myötätunnosta ja arkipäivän ystävällisyydestä.

Saapuessamme kaupunkiin ei ollut selvää, mitä odottaa, mutta oli ilmeistä, että tämä oli melko suuri "tapahtuma" (mielessäni, kun katsoin Dalai Laman Facebook-sivua hänellä on 3,5 miljoonaa "tykkäystä", joten olisin voinut tietää paremmin!) Pysäköimme läheiselle levikkeelle (ystäväni ja minä päätimme olla käyttämättä parkkipaikkaa - liian monta festivaaliaja konserttia on opettanut meille ajattelemaan tapahtuman jälkeen!) Meidät ohjattiin muiden kävijöiden kanssa busseihin, jotka oli järjestetty ja sisältyivät lippuhintaan (30 Australian dollaria / 50 Australian dollaria riippuen siitä, missä istuit), aloin tuntea olevani jännittävässä koulumatkassa!

Tapahtumaa koskeva tieto oli ollut melko tiukkaa siitä, mitä voitiin tai ei voitu ottaa mukanaan vetäytymiseen, ja laukkujen tarkastuksia oli tiukasti käytössä. Todellisuudessa tarkastukset olivat hyvin rentoja, mutta surullinen merkki ajasta, että nämä menettelyt on pakko ottaa käyttöön.

Ruoka- ja lahjateltat toivottivat meidät tervetulleiksi sateenkaaren väristen vaatteiden ihmisten, karvattomien päiden ja oranssien viittojen ympäröimänä saapuessamme instituuttiin, jossa huomasin kyynisyyden palaavan, kun silmäilin joitakin (hyvin) halpoja buddhalaisia matkamuistoja. Päättäväisinä olla av minded, vaelsimme pääareenalle, jossa odotimme Häntä Holy. Sanoin, että täällä oli useita tuhansia ihmisiä, mutta se ei tuntunut ahtaalta tai klaustrofobiselta, ja tunnelma oli aidosti hyvä. Sääkään ei ollut pettänyt meitä tässä ulkoilmassa tapahtuvassa tilaisuudessa, kaunis talviaurinko lämmitti meitä istuessamme ja odottaessamme meille varatuissa muovituoleissa.

Dalai Laman oli määrä olla lavalla noin klo 12.30, ja tapahtumat alkoivat paikallisella aboriginaalilla Lyndon Daviesilla ja hänen Gubbi Gubbi -tanssijoillaan esittämällä tervetuliaistanssin Dalai Lamalle. Tanssin jälkeen Hänen Holinessinsa viihdytti meitä päättämällä, mihin istumaan lavalla, ja hän oli jo vuorovaikutuksessa yleisön kanssa silmässään humoristinen säihke.

Mistä aloitan sen, mitä Hänen Holinessinsa sanoi? En haluaisi tehdä Dalai Lamalle epäoikeudenmukaisuutta yrittämällä tulkita kaikkea, mitä hän sanoi, mutta tässä on minun otteeni siitä.

Tämä hyvin koulutettu ja hereillä oleva 80-vuotias (joka oman myöntämisensä mukaan on pakolaisstatus - hän on saanut mahdollisuuden omaksua kaikenlaisia kulttuureja) alkoi puhumalla viimeisestä sadasta vuodesta ulkoisista vaikutuksista ja siitä, kuinka teknologia on kehittynyt, mutta kuinka aivojemme neuronit ovat edelleen samoja. Huomasin rauhallisuuden hänen äänensä, hän ei riidellyt tai saarnannut, vaan puhui viime vuosisadalla syntyneistä muutoksista - se olisi voinut olla keskustelu ystävien kesken, ellei olisin katsonut häntä suurelta näytöltä…

Hän jatkoi sanomalla, että vaikka elämämme saattaa olla helpompaa teknologisen vallankumouksen myötä, ulkoiset vaikutukset haastavat meitä silti stressillä, pelolla ja huolilla. Materiaalinen vauraus ei tuo meille onnea, ja huumeet ja alkoholi tarjoavat hetkellistä helpotusta arkipäivän huolilta (toivottavasti tämä tarkoittaa, että voin silti nauttia lasillisen viiniä tai kaksi perjantai-iltana!).

Dalai Lama kertoi miljardööristä ystävästään, jolla oli kaikkea, mitä raha voi ostaa, yksityisistä saarista yksityisiin liikennevälineisiin, mutta kuinka hän tuntui keränneen matkan varrella monia ystäviä - olivatko he todellisia ystäviä vai onnen ystäviä, hän kysyi, yleisö naurahti tälle, kuten myös Dalai Lama. Hän piti nauramisesta omille vitseilleen ja ei ottanut itseään liian vakavasti!

Hän puhui siitä, kuinka on tieteellisesti todistettu, että terve mieli tarkoittaa terveellistä kehoa ja kuinka olla ystävällinen ihmiskuntaa kohtaan. Ei tuomita eri rotuja ja uskontoja, vaan kunnioittaa heidän uskomusjärjestelmiään. Jopa ei-uskovaa on kunnioitettava, sillä se on heidän uskomuksensa. Ajatukseni kääntyivät sotaan ja uskontoon liittyviin konflikteihin, mikä oli erinomaista ajoitusta, kun oli aika kysymyksille ja vastauksille monilta opiskelijoilta kouluista Sunshine Coastilla, jotka oli kutsuttu tapahtumaan.

Sota, Dalai Laman mukaan, on organisoitua tai joissakin tapauksissa laillistettua väkivaltaa. Hän jatkoi puhumista Libyasta, jossa kapina johtuu siitä, että Lähi-itä on siirtymässä eteenpäin ja ihmiset haluavat demokratiaa, mikä on heidän oikeutensa. Oli ilmeistä, että Dalai Lama näki opiskelijat tulevaisuutena – hän sanoi: "Te olette 21^s vuosisadalta; te, jotka olette 20 tai 30 vuotta vanhoja, olette kaikki 21^s vuosisadalta. Te olette tulevaisuus, ja te voitte muuttaa asioita. Minä olen 20^s vuosisadalta" ja hän nauroi taas. "Ajatelkaa ja tehkää merkittäviä panoksia - jonka kerron teille". Fantastista, olen 40:ssäni viime vuosisadalta!

Tapahtuma päättyi Ailsa Cameronin, Chenrezigin Sanghan jäsenen, kiitoksiin kaikille, jotka osallistuivat, mikä oli ollut 9 kuukauden organisaatiomissi kunnallishallinnosta, Eudlon ihmisistä, vapaaehtoisista ja Chenrezigin instituutin jäsenistä, jotka olivat tukeneet tapahtumaa. Dalai Lama kiitti ja siunasi mukana olleet ja antoi heille valkoiset viitat. Ja siinä se oli, hän meni - helikopterilla, ja me kaikki waved as he circled around our heads and off to his next visit. Kävellessämme lavan ympäri, jossa hän oli istunut, oli rauhallisuuden ja aidon rakkauden tunne tätä hengellistä johtajaa kohtaan.

Kävellessämme takaisin autolle, meidät lähestyi tiibetiläinen perhe, joka asui Brisbanessa. Voimmeko antaa heille kyydin kylään? Pieni epäröinti puoleltani (hei, olen vieläkin londonilainen), mutta suostuin mielelläni. Kuinka erittäin myötätuntoista sinulta, ystäväni kommentoi – niin oli, ja se tuntui hyvältä. Londoner), but gladly complied. How very compassionate of you, my friend commented – it was and it felt good.